“Halusin akateemista käsityötä”
Tiesin jo varsin varhain, että minusta tulee kirurgi. Se kuulosti hienolta ammatilta. Kirurgisten alojen sisällä tein valinnan poissulkumenetelmällä. Tietoa vaihtoehdoista sain työpaikalta, kirjallisuudesta ja keskustelemalla kollegojen kanssa. Päädyin gastrokirurgiaan sen laaja-alaisuuden takia. Luonnehtisin gastrokirurgiaa akateemiseksi kirurgian alaksi, sillä täytyy tuntea potilaan sairaushistoria, toimintakyky, aiemmat leikkaukset ja lääkitykset sekä nykytilanteen anatomia, patologia ja fysiologia, jotta voi muodostaa synteesin löydöksistä ja tehdä yksilöidyn hoitopäätöksen.
Mielikuvani gastrokirurgiasta ei juuri muuttunut alalle tullessani. Sen olen huomannut, että yliopistosairaalassa kukin kirurgi hoitaa pienempää osa-aluetta kuin ajattelin.
Gastrokirurgilta vaaditaan epävarmuuden sietokykyä ja suoraselkäisyyttä. Päätökset täytyy tehdä nopeasti. Täytyy oivaltaa, milloin potilasta on tutkittu riittävästi, mutta hätiköiden ei pidä lähteä leikkaamaan.
Ja vaikka gastrokirurgiassa on tämä hienostuneempi akateeminen puoli, se on myös rehtiä yleismiesjantusen työtä. Pitkiäkään leikkauksia ja ihmisen luonnollisia eritteitä ei saa vieroksua.
Jaksaakseen leikata koko yön, lähtökohdat ammatinvalinnalle pitää olla oikeat. Tässä pärjää vain, jos motivaationa on aito halu auttaa ihmisiä. Potilaan etu pitää aina asettaa omien tarpeiden edelle.
Päivystävä gastrokirurgi ei ikinä tiedä, mitä vuoron aikana tulee eteen, kaikki voi muuttua hetkessä. Toisaalta yliopistosairaalassa tietotaito ja porukan jaksaminen ei tunnu loppuvan kesken. Minun on ollut helppo joka päivä motivoitua lähtemään töihin.
Nuorille kollegoille antaisin yhden vinkin: Jos haluaa tulla hyväksi päivystyskirurgiksi, pitää päivystää ja leikata paljon.