“Tunne vahvistui terveyskeskuksessa”
Terveyskeskus on erinomainen näköalapaikka erikoistumisalaansa miettiessä. Itse olin kiinnostunut lastenlääkärin työstä, mutta en ollut päätöksestä varma. Ajattelin, että lasten hoitaminen olisi kiitollista, sillä pääsääntöisesti he ovat terveitä ja sairastuessaan heillä on yksi vaiva – jokin lastentauti, josta paranee hyvin.
Erikoistumisen alussa terveyskeskusjaksolla asia sitten vahvistui. Vastaanotolla tavatuista moninaisista potilaista lapset olivat kuin olivatkin mieluisimpia. Positiivinen mielikuvani alasta ei muuttunut erikoistumisen aikana eikä ole muuttunut myöhemminkään.
Lastenlääkäreistä kuulee joskus, että heidän pitäisi olla erityisen äidillisiä ja huolehtivaisia. Tämä ei pidä mielestäni paikkaansa. Erityistä hoivaviettiä lääkäri ei tarvitse, empaattisuus ei toki haitaksikaan ole. Lastentautien ala käsittää monenlaisia työnkuvia ja monenlaisella persoonalla voi tehdä todella hyvää työtä. Lastentautien sisällä on monta uravaihtoehtoa, syventyä voi vaikkapa endokrinologiaan tai neonatologiaan. Toisaalta keskussairaalan lastenlääkärillä voi olla koko alan laaja kirjo käsissään.
Lapsen hoidossa täytyy ottaa huomioon perhe ja kasvuympäristö sekä lapsen nopea kasvu ja kehitys. Yksityiskohtana täytyy todeta, että vanhemmat noudattavat saamiaan hoito-ohjeita paremmin kuin omien sairauksiensa kohdalla. Joskus lääkäri joutuu lapsen edun puolestapuhujaksi, valitettavasti.
Lapsipotilaat ovat aitoja ja rehellisiä. Oireita on monimutkaisempi tulkita kuin aikuispotilailla, mutta yleistila on helppo selvittää. Huonovointisuus näkyy, samoin hyvä olo.
Kannustan erikoistumista miettiviä rohkeasti kokeilemaan tätä alaa. Itsehän ihmettelen lähinnä sitä, mikseivät kaikki erikoistu lastentauteihin.