“Halusin päästä lähelle ihmistä”
Olen aina ollut kiinnostunut ihmisen mielestä, mutta lääkiksen psykiatrian kurssi ei teoreettisuudessaan säväyttänyt. Ajattelin erikoistua yleislääketieteeseen, jotta voisin olla lähellä potilasta ja hoitaa häntä kokonaisvaltaisesti.
Eurolääkärivaiheessa kuulin, että keikkafirman kautta voisi työskennellä sairaalassa psykiatrialla. Halusin tehdä sitä muutaman kuukauden, jotta saisin työkaluja yleislääkäripäivystykseen. Kolme kuukautta venähti puoleksi vuodeksi, mutta edelleen mietin yleislääketiedettä. Sen alan töitä ei kuitenkaan ollut heti tarjolla. Kun mielenterveystoimistosta tarjottiin psykiatrin sijaisuutta, otin haasteen vastaan. Muutaman kuukauden työskenneltyäni tiesin, että psykiatria on minun alani.
Psykiatriassa pääsee lähelle potilasta aivan kuten terveyskeskuslääkärin työssä. Potilaan kanssa pitää rakentaa luottamus, jotta diagnostiikka ja hoito onnistuu. Minun tehtäväni on viestiä, että välitän, jotta pääsen auttamaan.
Psykiatria on valtavan laaja ala. Sen sisällä voi suuntautua esimerkiksi nopeita päätöksiä vaativaan akuuttiin hoitoon tai tehtäviin, joissa potilassuhteet kestävät vuosia. Koko uran voi suunnata halutessaan vaikka yhteen sairausryhmään, kuten syömishäiriöihin. Itse olen kiinnostunut psykooseista ja muusta raskaammasta psykiatriasta. Lisäksi haluan oppia lisää päihdepsykiatriasta ja geriatriasta.
Psykiatriksi aikovalta vaaditaan luonnollisesti kiinnostusta ihmisen ajatuksiin. Empatiakykyä tarvitaan, samoin lujuutta, kestävyyttä, päätöksentekokykyä ja oikeudenmukaisuutta. Pohtivainen saa olla, asioita voi yleensä miettiä yön yli.
Mielikuva siitä, että psykiatria on empaattista nyökyttelyä, on väärä. Psykiatria on lääketiedettä, jossa lääkityksille ja diagnostiikalle on tietyt säännöt. Menetelmät perustuvat näyttöön.
Tässä työssä kunnioitus erilaisia ihmiskohtaloita kohtaan kasvaa. Psykiatria avartaa omaa maailmaa.