“Osaamisen tunne palkitsi”
Työskentelin amanuenssiaikana muutaman kuukauden sisätautien klinikassa, päädyin sinne osittain sattuman kautta. Jos ala ei olisi kiinnostanut, olisin sulkenut sen erikoistumisvaihtoehdoista pois. Varsinaista ahaa-elämystä alan sopivuudesta ei tullut, mutta kuukausien myötä työstä syntyi hyvä tunne, kun alkoi muodostua rutiinia ja aloin hallita joitain asioita.
Näin myös hienoa esimerkkiä erinomaisesta lääkärintyöstä. Lisäksi ymmärsin, että hyvällä ja kannustavalla työporukalla on suuri merkitys kiireisessä, joskus pakkotahtisessakin päivystystyössä. Sisätautilääkärit ovat mielestäni mukavia. Joskus ajatellaan stereotyyppisesti, että he ovat jahkailijoita ja pähkäilijöitä, mutta tämäkään yksinkertaistus ei pidä paikkaansa. Työssä saa ja pitää olla huolellinen ja tarkka, mutta jokaista kiveä ei ole mahdollista kääntää.
Sisätaudit on sairaalamaailmassa koko ihmiskehoa yleisesti syleilevä ala, hyvässä ja pahassa. Sisätautilääkärin täytyy pystyä keskittymään useaan asiaan samanaikaisesti. Päivystysaikaan potilaalla on yleensä monia oireita, jotka ovat osin päällekkäisiä. Yhden oireen hoidossa täytyy osata olla pahentamatta muita. Työssä konsultoidaan usein myös muiden alojen lääkäreitä, kuten kirurgeja.
Sisätautilääkärit päivystävät paljon. Itse en suoranaisesti nauti öiden valvomisesta, mutta valvomisen vaatimus ei tyrmää alaa.
Väitöskirjani alkoholista riippumattomasta rasvamaksataudista valmistui vastikään. Aion syventyä urallani gastroenterologiaan, johon väitöstutkimuksenikin liittyi. Sisätaudeissa tutkimukselle on perinteisesti hyvät mahdollisuudet, oman tutkimusurani jatko selviää ajan kanssa.
Jos sisätautien erikoisala pitäisi "myydä" nuorelle kollegalle, niin kertoisin sen olevan monipuolinen ala, jossa ajattelutyön osuus on suuri. Oikeiden langanpäiden poimiminen haastaa ja palkitsee.