“Tykkään konsultin roolista”
Jos ei viihdy potilastyössä, konsultin rooli on hyvä. Jossain vaiheessa kaipasin potilaskontakteja, mutta nyt olen tottunut siihen, että keskustelen työssä vain kollegojen kanssa, yhteisellä kielellä.
Patologia on puhdasta lääketiedettä, se ei sisällä paramedisiinisiä ulottuvuuksia. Olen myös tyytyväinen päivätyöhön, arvostan yöuniani aika paljon.
Patologilta vaaditaan tarkkuutta ja aikapaineen sietoa. Usein näytteitä on jonossa reilusti ja kaikkiin pitää saada vastattua ripeästi, ettei potilaan hoito kärsi. Vaikka potilas ei odota oven ulkopuolella, työn tavoite on koko ajan mielessä.
Päätöksiä pitää pystyä tekemään hankalassakin tilanteessa. Pitää pystyä asettamaan diagnoosi, vaikka se saattaa johtaa esimerkiksi isoon leikkaukseen. Moneen diagnoosiin tarvitaan kahden senioripatologin lausunto.
Yleisesti luullaan, että patologia keskittyy obduktioihin. Näin ei ole, vaan tutkimme elävien potilaiden kudos- ja solunäytteitä. Obduktiot kuuluvat lähinnä erikoistumisvaiheeseen, osa senioreista ei osallistu niihin ollenkaan.
Toimin päätyössä kliinisenä opettajana Helsingin yliopistossa, opetan kandeja ja opastan erikoistuvia diagnostiseen osaamiseen. Työskentelen sivuvirassa HUSLAB:ssa.
Valmistuttuani lääketieteen lisensiaatiksi toimin tutkijana muutaman vuoden. Patologi voi melko hyvin tehdä tutkimusta työn rinnalla. Usein tutkimusryhmiin pyydetään patologia mukaan, se on tutkimuksen etenemisen kannalta tärkeää. Monet seniorit ovat dosentteja, noin puolet patologeista on väitellyt. Alalla on paljon tieteellistä aktiviteettia.
Patologin tärkein työväline on mikroskooppi. Digimikroskopia tekee tuloaan, siinä näytteet on skannattu sähköiseen muotoon. Myös digipatologia digikuvineen on tulossa käytännön diagnostiikkaan. Se tulee helpottamaan etätyön tekemistä ja etäkonsultaatioita.
Uskon, että keinoäly tulee jossain vaiheessa tekemään karkeaa analysointityötä. Patologi toimii babysitterinä, valvoo laatua ja kehittää toimintaa. Näytteiden käsittely pysyy todennäköisesti ihmisen tehtävänä.